Väinö Vartiainen
Väinö Emil Vartiainen (28. marraskuuta 1898 Jääski – 20. heinäkuuta 1973 Helsinki) oli sotilas, yritysjohtaja, kauppaneuvottelija ja Teollisuudenharjoittajien Liiton puheenjohtaja.[1]
Vartiaisen vanhemmat olivat ratavartija Paavo Eemil Vartiainen ja Anna Liimatainen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1918 ja kävi Kadettikoulun kurssin 1922. Puolustusvoimien palveluksessa Vartiainen oli vuoteen 1927 asti, jolloin hän siirtyi Korpivaara & Halla Oy:n apulaisjohtajaksi. Firestone rengastukku Oy:n toimitusjohtaja hän oli 1932-1957 ja johtokunnan puheenjohtaja 1938-1964. Lisäksi hän toimi Eri Oy:n toimitusjohtajana ja johtokunnan puheenjohtajana vuodesta 1940, samoin kuin monien muiden yhtiöiden hallintoelimissä. Sotien aikana Vartiainen johti päämajan poltto- ja voiteluaineista vastaavaa huoltoyksikköä. Sodan jälkeen hän oli puolustusvoimien Naantalin keskusvaraston rakennuskomitean puheenjohtaja, kunnes varasto siirrettiin 1948 Neste Oy:lle. Vartiaisesta tuli yhtiön johtokunnan ensimmäinen varapuheenjohtaja, vuonna 1949 puheenjohtaja kymmeneksi vuodeksi ja 1959-1963 yhtiön hallintoneuvoston puheenjohtaja. 1945-1948 Vartiainen toimi Yhdysvaltojen kanssa käytyjen kauppaneuvottelujen asiantuntijana. 1959 hänet nimitettiin Teollisuudenharjoittajien liiton puheenjohtajaksi, missä tehtävässä hän toimi 1970-luvulle saakka. Sotilasarvoltaan Vartiainen oli eversti, vuorineuvoksen arvo hänelle myönnettiin 1968.[1]
Vartiaisen puoliso vuodesta 1922 oli Maiju Annikki Tompuri.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Jari Eilola: Vartiainen, Väinö (1898-1973). Suomen Kansallisbiografia. Osa 10. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Sivu 349.
|
